Digitaaliset tuotepassit: Mitä tähän mennessä tiedetään

Euroopan unionin (EU) valmistautuessa ottamaan käyttöön digitaalisen tuotepassin (DPP) eri teollisuudenalojen valmistajat ovat sekä sääntelyyn liittyvän haasteen että merkittävän uudistumismahdollisuuden edessä. Vaikka monet DPP:n käytännön toteutukseen liittyvät yksityiskohdat ovat vielä avoinna, sen mahdollisuudet ulottuvat paljon vastuullisuutta laajemmalle ja voivat tuottaa arvoa useilla liiketoiminnan osa-alueilla.Tässä metallinleikkaus- ja valmistusratkaisuja tarjoavan Sandvik Coromantin, vastuullisuusasiantuntija Kaja Flottorp tarkastelee, mitä DPP:stä tähän mennessä tiedetään.

Kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen (ESPR) myötä käyttöön otettavan DPP:n odotetaan olevan jäsennelty digitaalinen tietue, joka sisältää kunkin tuotteen elinkaarta koskevat tiedot standardoidussa muodossa. Ehdotettuihin tietoihin kuuluvat muun muassa materiaalikoostumus, hiilijalanjälki, korjattavuus sekä tuotteen käyttöiän päättymistä koskevat ohjeet. Tarkka soveltamisala, tietojen esitysmuoto ja täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset ovat kuitenkin vielä muotoutumassa. 

Jotkin organisaatiot ovat jo jonkin aikaa käyttäneet omia DPP-muotojaan. Yksi esimerkki tästä löytyy laajemmin Sandvik-konsernista. Sandvikin akkupassin kehittäminen aloitettiin vuonna 2023 yhtiön kaivosliiketoiminta-alueella, jossa luotiin ensimmäinen pienin toimiva tuote. Sen jälkeen hanketta on kehitetty vaiheittain aina järjestelmän perusarkkitehtuurin määrittelystä skaalautuvan ratkaisun kehittämiseen, jonka tarkoituksena on palvella kaikkia Sandvikin liiketoiminta-alueita.

Akkujen lisäksi tämä kehitystyö luo pohjaa myös DPP:n laajemmalle käyttöönotolle koko yrityksessä. Mahdollistamalla materiaalien jäljitettävyyden koko arvoketjussa ratkaisu tukee kriittisten raaka-aineiden vastuullista hankintaa ja parantaa hiilijalanjälkiraportoinnin tarkkuutta. Se parantaa myös mahdollisuuksia akkujen uusiokäyttöön ja kierrätykseen, sillä keskeiset tiedot, kuten akun kunto, koostumus ja käsittelyvaatimukset, ovat helpommin saatavilla tuotteen koko elinkaaren ajan. Sandvikille aloite ei ole pelkästään keino täyttää sääntelyvaatimukset, vaan se edistää myös läpinäkyvyyttä ja kiertotalouteen perustuvia liiketoimintamalleja.

Laajemmasta näkökulmasta DPP:n odotetaan muuttavan tapaa, jolla tuotteita saatetaan markkinoille, myydään ja kaupataan EU:n markkinoilla. Vaikka monet sääntelykehyksen yksityiskohdat ovat vielä määrittelyvaiheessa, kehityksen suunta on käymässä yhä selvemmäksi. EU:n jatkaessa sääntelyn yksityiskohtien täsmentämistä yritykset voivat jo nyt valmistautua investoimalla jäljitettävyyteen, datainfrastruktuuriin ja tuotteiden elinkaaren läpinäkyvyyteen.

Tähänastinen edistyminen

Vaikka alustavia aikatauluja on jo hahmoteltu, DPP:tä koskevien vaatimusten täytäntöönpanolle ei vielä ole täysin vahvistettua tai lopullista aikataulua. EU:n kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa asetuksessa rauta ja teräs on määritelty välituotteina ensisijaisiksi tuoteryhmiksi, mikä tarkoittaa, että niitä koskevat yksityiskohtaisemmat säännöt ovat todennäköisesti ensimmäisten joukossa täsmentymässä. 

Nykyisten suuntaviivojen mukaan rautaa ja terästä koskevia delegoituja säädöksiä voitaisiin antaa vuodesta 2026 alkaen, ja vaatimusten noudattaminen voisi tulla pakolliseksi vuodesta 2027 alkaen. EU on ehdotusasiakirjoissaan linjannut, että terästuotteilta edellytettäviin tietoluokkiin voisivat kuulua muun muassa tuotteen ja valmistajan tunnistetiedot, materiaalikoostumus ja tekniset tiedot, ympäristö- ja kiertotaloustiedot sekä tiedot mahdollisista huolta aiheuttavista aineista. Nykyiset linjaukset perustuvat kuitenkin suurelta osin valmisteleviin selvityksiin ja ehdotusluonnoksiin, joita tullaan vielä tarkentamaan.

Yhä selvemmäksi on kuitenkin käymässä kehityksen yleinen suunta. Rauta ja teräs on asetettu etusijalle niiden ympäristövaikutusten ja teollisuuden toimitusketjuissa olevan keskeisen roolin vuoksi. Ensimmäisten vaatimusten odotetaan keskittyvän energiatehokkuuteen ja materiaalitietojen läpinäkyvyyteen. Koska sääntely-ympäristö on edelleen kehittymässä, valmistajien ei tässä vaiheessa kannata perustaa suunnitelmiaan kiinteisiin päivämääriin. Sen sijaan kannattaa selvittää, mitä tietoja on jo saatavilla, miten ne voidaan jäsentää ja missä tiedoissa on vielä puutteita.

Risteyksessä

Pohjimmiltaan DPP näyttäytyy vastuullisuutta edistävänä aloitteena. Vaikka DPP tukee tehokkaampaa uudelleenvalmistusta, edistää tuotteiden uusiokäyttöä ja parantaa kierrätystuloksia, sitä ei tulisi nähdä pelkästään vastuullisuudesta vastaavien henkilöiden vastuuna. Todellisuudessa se sijoittuu useiden liiketoimintojen ja toimintojen rajapintaan.

Vaatimustenmukaisuudesta vastaavien tiimien on ymmärrettävä, millaisia tietoja vaaditaan, mikä puolestaan herättää kysymyksiä siitä, mitä tietoja voidaan ja mitä tulisi jakaa julkisesti. IT-tiimien on arvioitava, miten nykyiset järjestelmät voivat tukea tietojen jäsentämistä, tallentamista ja vaihtoa. Lisäksi operatiivisilla toiminnoilla ja tuotetiimeillä on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että tiedot kerätään jo niiden lähteellä täsmällisesti ja yhdenmukaisesti. Hankintatoimintojen puolestaan voi olla tarpeen tehdä tiiviimpää yhteistyötä toimittajien kanssa toimitusketjun alkupään läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Kokonaisuutena DPP ei ole niinkään yksittäinen hanke, vaan se merkitsee laajempaa muutosta siinä, miten tuotetietoja hallitaan, ohjataan ja hyödynnetään koko organisaatiossa. Vaikka tarkat vaatimukset ovat vielä muotoutumassa, yritykset, jotka alkavat jo varhaisessa vaiheessa sovittaa näiden toimintojen yhteistyötä yhteen, ovat paremmassa asemassa vastaamaan vaatimuksiin niiden tarkentuessa. 

Auttaakseen valmistajia valmistautumaan DPP:tä koskeviin vaatimuksiin Sandvik Coromant osallistuu teollisen tutkimuslaitoksen Swerimin koordinoimaan Digital Metal Value Chain -yhteistyöhön. Yhdessä teräksen arvoketjun eri toimijoiden kanssa hankkeessa selvitetään, miten tuotetietoja, kuten materiaalikoostumusta, ympäristösuorituskykyä ja alkuperäketjua koskevia tietoja, voidaan jäsentää, jakaa ja hyödyntää käytännössä.

Edelläkävijänä Sandvik Coromant ei keskity odottamaan lopullisen sääntelyn valmistumista, vaan testaamaan käytännön käyttötapauksia, tunnistamaan puutteita tiedoissa ja muuttamaan olemassa olevan tuotetiedon liiketoiminta-arvoksi konkreettisten pilottihankkeiden avulla.

EU:n DPP:tä  koskeva aloite on soveltamisalaltaan laaja, ja se tulee muuttamaan merkittävästi tapaa, jolla valmistajat suunnittelevat, dokumentoivat ja toimittavat tuotteita. Vaikka toimialalla odotetaan vielä sääntelyn yksityiskohtien tarkentumista, on järkevää ryhtyä jo ennakolta selvittämään, mitä entistä kattavampi jäljitettävyys merkitsee toimitusketjuille ja miten se voidaan integroida osaksi päivittäistä toimintaa. Luomalla tarvittavan perustan jo nyt valmistajat voivat siirtyä reaktiivisesta vaatimusten täyttämisestä ennakoivaan arvonluontiin.