Teknologiateollisuuden ekonomisti Petteri Rautaporras analysoi valtioneuvoston kanslian tilaamaa ja kuluvalla viikolla julkistettua selvitystä 100 vuotta pientä avotaloutta – Suomen ulkomaankaupan kehitys, merkitys ja näkymät. Rautaporras keskittyy erityisesti raportin osioon, jossa tarkastellaan vientiä arvonlisän muodostumisen näkökulmasta.
Ääriesimerkkinä arvonlisän ja bruttoviennin käsitteellisestä erosta voisi olla vaikkapa miljardin euron arvoinen kone, joka tuodaan ulkomailta Suomeen, täällä siihen liimataan tarra ja sen jälkeen kone viedään takaisin maailmalle ja sen arvo on miljardi ja yksi euro. Tällöin bruttovientiä syntyi miljardi ja yksi euroa, mutta arvonlisää vain yksi euro. On siis arvokasta tarkastella myös viennin arvonlisää!
Mitä suurempi osa tuotteeseen tai palveluun kytkeytyvästä työstä tehdään Suomessa, sitä enemmän hyvinvointia yksi bruttovientieuro tuottaa Suomeen.
Hiukan samankaltaisia selvityksiä on tehty aieminkin, ja tulokset ovat poikkeuksetta olleet odotusten mukaisia: mitä enemmän ala tuo välituotepanoksia ulkomailta, sitä vähemmän yksi bruttovientieuro tuo hyvinvointia Suomeen.
Tästä seuraa kansantalouden tasolla se, että palveluviennin merkitys nousee hiukan suhteessa tavaravientiin. Näin käy tietenkin siitä syystä, että palveluviennin työpanoksesta iso osa tehdään ainakin vielä tänä päivänä Suomessa. Tästä näkökulmasta uusi tutkimus ei siis tarjoa mitään uutta ja yllättävää tietoa vaan pikemminkin vahvisti jo vallitsevaa ymmärrystä asian tilasta.
Muutamia huomioita selvityksestä:
1. VNK otsikoi raportin julkistuksen: IT-palveluiden vienti on jo Suomen ”uusi Nokia”. Otsikko lienee jopa enemmän oikein kuin alun perin ehkä oli tarkoitus.
IT-palveluiden viennin kasvusta selittyy nimittäin leijonan osa peliteollisuuden ja erityisesti Supercellin huikealla menestyksellä. IT-palveluiden vienti oli vuonna 2012 4,3 miljardia euroa ja 2016 7,5 miljardia eli kasvua on ollut noin 3,2 miljardia. Samaan aikaan peliteollisuuden liikevaihto on kasvanut yli 2 miljardia euroa.
Eli tiedotteen otsikko on Nokia-viittauksessaan oikeassa myös sikäli, että kasvua selittää pitkälle yhden yrityksen huikea menestys.
2. Minkä toimialan yritykset tekevät palveluvientiä?
Raportissa vientiä tarkastellaan pääsääntöisesti hyödykepohjaisesti, siis esimerkiksi koneita ja laitteita ja niihin liittyviä palveluja tarkastellaan erikseen. Tällöin jää osin havaitsematta, että itse asiassa hyvin suuri osa palveluviennistä syntyy perinteisillä teollisuuden toimialoilla.
Teollisuus ja sen ansaintamallit ovat uudistuneet ripeästi globaalin talouden imussa. Teollisuutta ja palveluita ei ole järkevää nähdä kahtena erillisenä kokonaisuutena. Tilastoissa näin usein on, mutta todellisuus on jotain ihan muuta.
3. Raportissa analysoidaan hyvin, kuinka erityisesti teollisuudessa tuontipanosten määrä on kasvanut jonkin verran vuosien saatossa. Tämä on johtanut siihen, että kotimaisen arvonlisän määrä on laskenut jossain määrin suhteessa bruttovientiin. Tätä tosiasiaa on hyvä pohtia hetki kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta.
Suomen kustannuskilpailukyky on ollut viime vuosina heikoissa kantimissa. Tästä on seurannut, että niin lopputuotteiden valmistajien kuin alihankkijoidenkin kyky kilpailla ulkomaisia toimijoita vastaan on ollut koetuksella. Analysoimalla viennin arvonlisää ymmärrämme paremmin myös kustannuskilpailukyvyn ja hyvinvoinnin yhteyttä.
Kun parannamme Suomen kustannuskilpailukykyä, saamme Suomeen lisää bruttovientieuroja. Tämä on jo sinällään tervetullutta hyvinvoinnille. Mutta samalla tästä seuraa, että käytämme aiempaa enemmän myös viennin kotimaisia välituotepanoksia.
Kustannuskilpailukyvyn hyvinvointia lisäävä vaikutus tulee siis kahta kautta: viennin määrä kokonaisuudessaan kasvaa ja suurempi osa viennin bruttoarvosta syntyy kotimaassa. Näin vaikutus hyvinvointiin on itseasiassa kertaluokkaa suurempi kuin mitä pelkän bruttoviennin seuraaminen antaa ymmärtää.
4. Raportin julkistuksen yhteydessä syntyi vaikutelma, että käsillä on jotain ihan uutta ja mullistavaa tietoa viennistä. Lopputulema kuitenkin on, että viennin bruttoarvoa tarkastelemalla tavarat muodostavat koko viennistä 69 % ja palvelut 31 %. Kotimaisen arvonlisän kautta tarkasteltuna tavarat muodostavat koko viennistä 64 % ja palvelut 36 %.
Tämä on hyvä ja tärkeä tieto, mutta ei juurikaan muuta bruttoviennin ja toisaalta aiempien selvitysten antamaa kuvaa. Tutkimus on silti arvokas ja tervetullut lisä keskusteluun! Tutkimuksella ja tilastoinnin kehittämisellä pitää jatkossakin pyrkiä edistämään hyvää ymmärrystä talouden tilasta.
