Teknologia ja tietotaito tuovat tuotantoa takaisin Pohjoismaihin

Teollista tuotantoa on siirtynyt paljon pois Suomesta ja muista Pohjoismaista, mutta paluuliikettäkin on ollut. Mikä vetää yrityksiä takaisin ja miten trendiä voitaisiin vahvistaa? Tutkijoiden mukaan tarvitaan sekä poliittista tahtoa että panostusta pohjoismaisiin innovaatiojärjestelmiin.

Aiemmin muihin maihin siirretyn teollisen tuotannon palaaminen takaisin Pohjoismaihin on ilmiö, joka kiinnostaa niin tutkijoita kuin poliitikkoja ja yrityksiäkin. Tuotannon palauttamisen syistä ja seurauksista kaivataan lisätietoa, kun harkitaan, voidaanko ja kannattaako tuotantoa siirtää takaisin jatkossa. Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden tutkijoiden tuoreessa Reshoring of Manufacturing -projektin loppuraportissa avataan tuotannon paluun tilannetta ja mahdollisuuksia Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Tuotantoa siirtyy edelleen huomattavasti enemmän pois kuin palaa. Tärkeimpiä syitä ulkomaille siirtymiseen ovat olleet työvoima- ja muut kustannukset.  Pohjoismaihin takaisin palaava teollinen tuotanto on tyypillisesti monimutkaisempaa ja tieto- ja teknologiaintensiivistä. Kolmesta tutkimuksen kohteena olleesta maasta tuotantoa palaa eniten Ruotsiin.

– Palataan, koska tarvitaan korkeaa osaamista, tietoa, teknologiaa sekä läheistä yhteistyötä tutkimuksen ja tuotekehityksen kanssa. Viime aikojen merkittäviä investointeja tuotantoon Suomessa ovat olleet Valmet Automotiven autotehdas Uudessakaupungissa, Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella sekä Meyer Werftin Turun telakka ja sitä palveleva toimitusverkosto Suomessa. Myös pienemmistä yrityksistä löytyy rohkaisevia esimerkkejä tuotannon vahvistamisesta Suomessa, professori Jussi Heikkilä TTY:n tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriosta sanoo.

Pohjoismaiden asemaa vahvana alueena lisäarvoa tuoville tuotantoyrityksille voidaan tutkijoiden mukaan tehostaa poliittisin päätöksin, korkeatasoisen tutkimuksen ja jatkuvan kehittämisen avulla.

– On pystyttävä takaamaan Pohjoismaiden kilpailukyky. Tämä tarkoittaa muun muassa tuote-, tuotanto- ja jakeluverkostoihin liittyviin innovaatioihin panostamista. Myös tuotannon sekä tutkimus- ja tuotekehitystyön sijoittamista lähelle toisiaan tulee tukea, Heikkilä kertoo projektin tuloksista.

– Yllättävän monilta yrityksiltä myös puuttuu selkeä strategia tuotannon sijoittamiseen liittyen. Tehdään isojakin päätöksiä kevyen tiedon varassa. Alan tutkimukselle on siis tarvetta.

Loppuraportissa tutkijat avaavat muun muassa sitä, millaista tietoa tuotannon siirtoja koskevassa päätöksenteossa käytetään, miten uusia tuotantoon liittyviä innovaatioita hyödynnetään sekä suurten tuotantoyritysten vuosina 2005–2015 tekemiä globaaleja investointeja. 2,5 vuotta kestäneen tutkimuksen tiedot kerättiin eri tietokannoista sekä tekemällä laaja kyselytutkimus ja tapaustutkimuksia.

Reshoring of Manufacturing (ROaMING) -tutkimusprojektin toteuttivat vuosina 2015–2017 yhteistyössä Tampereen teknillinen yliopisto, Lundin yliopisto Ruotsissa ja Syddansk Universitet Tanskassa. Tutkimusta Suomessa ja Ruotsissa rahoittivat Tekes ja VINNOVA yhteisestä Renewal of Manufacturing -innovaatiotutkimusohjelmastaan.

Projektin Relocation of Nordic Manufacturing -nimiseen loppuraporttiin voi tutustua verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3939-8